Lueskelen hauskaa, mestariteokseksi luokiteltua emeritusprofessori Harry G. Frankfurtin tutkielmaa, jonka nimi on ytimekkäästi PASKAPUHEESTA. Vaikka ilmiö on mitä yleisin, sitä ei ole tutkittu niin paljon kuin valehtelua tai humpuukia. Näillä kolmella on yhteisiä piirteitä, jotka kuitenkin ovat erotettavissa toisistaan."Aionkin nyt ryhtyä muotoilemaan teoreettista näkemystä paskapuheesta lähinnä kokeilevan ja tutkivan filosofisen analyysin keinoin", kirjoittaja lupaa. Ilmaisua paskapuhe käytetään usein haukkumasanana, jolla ei ole tarkkaa kirjaimellista merkitystä.
Mainonta ja markkinointi sekä politiikka voisivat kirjoittajan mielestä olla paskapuheen eittämättömänä ja klassisena tyyppiesimerkkinä. Noilla aloilla työskentelee erittäin korkeasti oppineita käsityöläisiä, jotka käyttävät apunaan markkinatutkimusta, mielipidemittauksia ja psykologisia testauksia.
Paskanpuhuja ei suoranaisesti valehtele, mutta yrittää selitellä asioita parhain päin. Yleensä hän joutuu selittämään asioita, joita ei tunne. Kuvitellaan kulttuuriministeri, joka ei ole kiinnostunut eikä niin ollen tiedä korkeakulttuurista mitään - pitämässä juhlapuhetta asiantuntijoille. Paikallaolijat toteavat hetikohta ministerin puhuvan lööperiä. Hän esittää tietävää vaikka ei tiedä.
"Tämä välinpitämättömyys totuuden vaalimisen suhteen - piittaamattomuus siitä, miten asiat todella ovat - on käsittääkseni paskapuheessa olennaista". Kun puhetta luonnehditaan tyhjäksi (hot air), tarkoitetaan, että puhujan suusta tulee pelkkää sitä eli lämmintä ilmaa. Tyhjä puhe sopii synonyymiksi paskapuheelle tai bluffaamiselle.
Ote Eric Amblerin romaanista Dirty Story kertoo esimerkin: " Vaikka olin vasta seitsemänvuotias kun isäni tapettiin... Ensimmäisten asioiden joukossa hän opetti minulle tämän: Älä koskaan valehtele, jos voit keplotella tilanteesta puhumalla paskaa." Opetuksena on, että valehtelun ja paskanpuhumisen välillä on merkittävä ero, jälkimmäinen on suositeltavampaa kuin edellinen.
Kiinni jäämisen seuraukset eivät yleensä ole paskanpuhujalle yhtä vakavat kuin valehtelijalle. Paskapuheeseen suhtaudutaan sallivammin kuin valheeseen. Paskapuhe ei varsinaisesti vääristä asioita, joihin se viittaa. Valehtelu taas antaa väärän kuvan olemalla perätöntä. "On mahdotonta valehdella, ellei usko tietävänsä totuutta. Paskapuheen tuottaminen ei vaadi vastaavaa uskoa".
Frankfurtin mielestä paskapuhe on valehtelua suurempi totuuden vihollinen. Miksi paskapuhetta on niin paljon. Sitä ei voi välttää kun joutuu tilanteen pakosta puhumaan tietämättä mistä puhuu. Samankaltaisia tilanteita syntyy siitä laajalle levinneestä käsityksestä, että "demokraattisen valtion kansalaisella on velvollisuus muodostaa mielipiteitä kaikesta, mikä liittyy hänen maansa asioiden hoitoon".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti